Vapaus on iso sana ja meillä jokaisella voi olla erilainen mielikuva siitä, mitä se tarkoittaa. Onko käsitys ja ajatus vapaudesta muuttumaton vai kasvaako se elämän matkalla? Minun käsitykseni vapaudesta on muuttunut elämäni varrella ja oletan, että se vieläkin kasvaa ja elää, kun elämän kokemuksia tulee lisää ja suhteeni sekä materiaaliseen maailmaan että hengen maailmaan elää.
Alla oleva runollinen pohdinta aiheesta syntyi 2015.
Minä en tosiaan voi tietää toisten kokemuksista tai ajatuksista, jotka pohjaavat jokaisen omaan matkaan. Jakamalla ja ihmettelemällä voimme löytää yhteisen toistemme hyväksynnän sellaisena kuin olemme. Vastustamalla hyväksyntä pakenee ja väliin muodostuu seinä tai kuilu.
Tahtoisin kertoa sinulle kaukaisista maista,
joissa olen vieraillut;
meren aalloista,
joilla olen ratsastanut;
vuorten huipuista,
joille olen kiivennyt.
Vaan en minä kerrokaan sellaisista.
Kerron elämän pienistä asioista,
järven pinnan laineilusta,
päivänkakkaran terälehdistä
ja auringon paisteesta.
Sillä niissä pienissä asioissa,
joita elämä tarjoilee,
asuvat ihmeet.
Linnunlaulussa soi ilo
ja vastaantulijan katseessa
leikkii sielun tanssi.
Jaan elämän iloja ja murheita kanssanne
jos tahdotte.
Jos ette tahdo kuulla tai jakaa
elämän pieniä suuria asioita kanssani,
toivotan teille kaunista matkaa,
lämpöä ja rakkautta,
rohkeutta ja herkkyyttä,
lempeyttä elämäänne.
Haluan muistuttaa teitä,
olette hyviä sellaisena kuin olette
ja saatte muuttua sellaiseksi kuin tahdotte.
Kerron teille vapaudesta,
suuremmasta kuin arvaankaan,
sillä minä en teidän vapaudestanne tiedä.