Joskus me voimme muistaa jotakin, mitä ei ole vielä tapahtunut tai tapahtuu toisessa ajassa. Voimme kohdata ja kokea tai muistaa paljon sellaista, mikä näyttäytyy meille jossakin muualla kuin tässä ajassa.
Olit ensimmäinen ajatus mielessäni tänä aamuna,
vaikka emme tunne toisiamme.
Emme ole vielä tavanneet tässä elämässä,
silti tunnut läheiseltä, lähellä,
niin rakkaalta, lämpöiseltä.
Jonain päivänä tapaamme jälleen
ja muistamme.
Olet niin lähellä, niin lähellä,
tunnen hengityksesi ihollani, tuoksusi ympärilläni,
lämpösi, tunnistamisen riemun.
Muistamme.
Meidän ei tarvitse täyttää toistemme maailmoja,
onnellisuus ja rakkaus ovat jo rakentaneet majansa meihin.
Olemme vapaita ja jaamme ilon sfäärin,
laajennamme ja vahvistamme sitä
ja lämpöä ja läheisyyttä,
joka ravitsee kaikkea ympärillämme.
Elämän laulu ja ilo kaunistavat taivaan ja maan,
ne kaunistavat kaiken kauas
ja hengitämme tätä Pyhää Ilon hengitystä
ja muistamme.