Elämän Elegia

Laulaisin laulun rakkaudesta,
elämän palosta, riemusta, valosta,
Laulaisin sielusta syvästä jalosta.
Sinulle laulan,
keveän elämän,
keveän kaiken kantavan elämän.

Sinäkö olet se, joka kulkee,
tiellä, tuolla ja täällä?
Sinäkö olet se maailman matkaaja,
jonka kohtasin itseni äärellä?
Kohtasin, kosketin, kauniisti kosketin,
kohtasit, kosketit, kauniisti kosketit.

Elämä meissä virtaa vahvasti,
elämän ilot ja laulun uudisti.
Kauas on kulkumme vienyt meidät,
kauas kotoa lähtenyt olemme.

Kuka nyt matkoja laskea taitaa,
polkuja kulkumme katsoa jaksaa.
Kaukana kaiut, elämän kaiut,
kaukaa askelet kuuluvat.

Sieluni hiljainen kuiskaus kaikuu,
täällä mä olen, ja kuljen tietä,
elämän matkalla olen vielä,
Elävän kantavan maistuvan elämän.

Kohtasin hänet, kohtasin sinut,
kohtasin itseni,
ehjäksi taivalsin.
Tieni maailman äärillä kulkee,
maailman laajoilla saloilla,
vuorilla.
Kuiskaan tuuleen viestini hiljaa:

Täällä olen ja elämä virtaa.
Ilo ihmisen pienen ja ison,
on kohdata, kulkea, koskettaa hetken,
tuntea syvästi elämän polkua,
jakaa sydämen tilaa.

Yhdessä ihmiset, yhdessä voimme,
iloa, valoa, rakkautta kokea,
Elämää ylistää, ja voimamme yhdistää,
Elämää kiittää ja elämä kiittää,
sinussa, minussa, hänessä, meissä.

Laulan meille elämän laulun,
laulun ilosta valosta rakkaudesta,
elämää sykkivät sävelet laulan.
Kuuletko sävelten kaiun?

Mikko Suomi sävelsi ja sovitti sekä esittää tämän runoni kauniisti.