Ruusun kauneus – Elämän.
Sydämessä palaa liekki,
ikuisesti palava Tuli
virtaa suonissani.
Kosketan elämän virtaa –
virtaavaa tulta.
Leijailen – laskeudun
rannalle rakkauden,
lämmin virta huuhtelee varpaitani.
Sydämeni sulaa –
palaa – hehkuu – laulaa!
Oi Isäni – Oi Äitini –
Elämän näin suurenmoisen, suloisen loit ja kauneuden.
Mikä sen suurempaa ois!
Tunnen tuulahduksen –
enkelin kosketus – kuiskaus
sieluani hivelee – lämmittää.
Laajenen voimalla Rakkauden
voimalla tulen – palavan Elämän!
Etkö sinäkin tulla jo vois,
leikkiin tähän
nauruun ja ylistykseen
Elävään Elämään
leikkimään
Valoa jakamaan, kanssani tanssimaan!
Tänään – oi tänään – minä Elän!
– eikä eilistä – huomista olla vois
alati tänään – tässä ja nyt – minä Elän
Valossa – lämmössä Rakkauden
Säteilen – leijailen – Olen!
Olethan Sinäkin?!