Jumala rakastaa minua,
miksen rakastaisi itse itseäni?
Miksi en antaisi itselleni samaa lupaa kuin Jumalalle?
Hän teki minusta oman kuvansa,
olen Hänen albumissaan,
vaikka vähän nuhjaantunut ja rähjääntynyt matkojen varsilla.
Elän tänään niin, että olen sen arvoinen,
kunnioitan Hänen arvostelukykyänsä.
Olen täydellinen Hänelle,
miksen sitten itselleni?
Mitä tekisin toisin?
Polkuni minun täytyy kulkea,
oppini täytyy oppia,
tietoni poimia elävästä elämästä.
Kaiken pohjalla ja pohjana
arvokas, kallis lahja,
jonka olen Häneltä saanut –
Elämän lahja.