Perille, perillä….
Aikoja sitten oli aikoja, kun ajattelin, että on päästävä perille, on päästävä jonnekin, mikä ei ole tässä tai täällä.
Vaikka matka on se tärkein, niin silti ajoittain edelleenkin eksyn ajattelemaan määränpäätä. Tiedänkö, mikä tai missä se määränpää on?
Minulta kysyttiin joskus, mikä on tämän elämäsi tärkein määränpää. Silloin sanoin, että päästä perille. Perille mihin, mistä? Ajattelin, että oivallukseen, jumaluuteen, takaisin sinne, mistä sieluni lähti.
Myöhemmin olen ihmetellyt sitä perillä-paikkaa enemmänkin. Onko edes mahdollista päästä perille?
Nyt jo vuosia olen ajatellut, että se perillä tässä hetkessä.
Tänään ajattelen, että ei minulla ole muualle perille kiirettä, vaikka usein sisälläni jokin kuiskuttaa, että olen matkalla jonnekin, jonnekin muualle kuin tähän, tänään… että en ole tarpeeksi tässä, tänään, että minun olisi oltava enemmän, parempaa, suurempaa, kauniimpaa. Olen kuitenkin tätä, tällainen, tässä hetkessä. Riitänkö minä maailmalle, riittääkö se minulle? Ei ole muuta mahdollisuutta kuin riittää, jos tämä on se, mihin resurssini tällä hetkellä yltävät.
@kehoterapia