Annan kehoterapian aikana ihmisille kysymyksiä pohdittavaksi ja ajatuksia mietittäväksi. Saamme hyviä keskusteluja ja pohdiskeluja aikaiseksi ja hoitojen jälkeen moni jumittava olotila ja asia avautuvat uudelle ymmärryksen tasolle.
Sain kauan sitten kysymyksen asiakkaalta
Sain kysymyksen, millainen ihminen on ihanne hoidettava.
Olen vuosien saatossa huomannut, että antoisinta on hoitaa ihmistä, jonka kanssa hoitotilanne on vuorovaikutteinen ja aktiivinen. Hoidon vaikuttavuudelle on tärkeää, että hän itse hakeutuu availemaan jumejaan. Toisen painostama ihminen harvoin ottaa vastuuta omasta olotilastaan. Ihminen, joka huomaa omat juminsa ja tiedostaa, että kehon, mielen ja tunteiden välillä on yhteys ja etsii apua vointinsa tasapainottumiseen, löytää avun. Jos ihminen ei huomaa omien toimien, tunteiden, ohjelmien ja ajatusten aiheuttavan ongelmia jollekin elämän osa-alueelle, avun mahdollisuudet ovat hyvin kapeat, ja hän joutuu kerta toisensa jälkeen etsimään tukea.
Asiakkaan tahtotila
Hoidettavan tahtotilalla on suuri merkitys siihen, miten hoito vaikuttaa tai että saadaan pysyvämpiä vaikutuksia aikaan. Hoidoissa on mahdollista saada vapautumista ja avautumista alkuun. Kun hoidettavalla on tarpeeksi voimakas tahtotila uudenlaisen vapaamman olotilan löytymiseen ja sen ylläpitämiseen myös hoidon jälkeen, hän voi saavuttaa sen.
Monet asiakkaani ottavat kopin ja he alkavat tekemään asioita oman olotilansa, kuntonsa ja terveytensä eteen. Kun he alkavat kantaa vastuuta omasta voinnistaan ja tunnetiloistaan selkeämmin ja järjestelmällisemmin, huomaamme hyvin nopeasti, että kehon ja tunteiden tasapaino alkaa löytyä ja elämä sujuu mukavammin ja hoitojen tarve vähenee. Hoidon aikana pohdiskelemme kehon ja tunteiden tiloja ja sitä, mistä ne ehkä juontavat juurensa ja hoitoon tullut alkaa itse tekemään muutoksia esimerkiksi ravintoon, liikuntaan, oman ajan ottamiseen, hengityksen tiedostamiseen, tunteiden tunnistamiseen ja niiden vaikutukseen kehoon tai päin vastoin, hän alkaa nopeasti löytämään pysyvämpiä olotilan parannuksia.
Uhrimieli
Uhrimielen romukoppaan heittäminen auttaa valtavasti. Se, että tietää voivansa itse tehdä jotakin, auttaa. Vaikka joskus askeleet ovat vain hyvin pieniä muutoksia tai tiedonhankintaa, alkaa valo paistamaan ongelmien seassa ja ne alkavat keventyä.
On toki olemassa hyvin voimakkaasti fyysisiä työtehtäviä, jotka vaativat veronsa ihmisen fysiikasta ja silloin saatamme keskittyä ensin työn aiheuttamien vaivojen löysyttelemiseen. Vie aikansa, että päästään varsinaisiin ydinsasioihin käsiksi.
Harjoitus tekee myös itsensä mestarin
Kärsivällisyys ja sinnikkyys ovat tarpeellisia. Uudenlaisten ajattelu- ja ilmaisutapojen saavuttamiseksi tarvitaan omien toimintamallien huomioimiskyky, tunnustaminen ja päätös toimia toisin. Ne muuttuvat pysyviksi vasta, kun ihminen käärii hihat ja alkaa opettella huomaamaan huonosti toimivat tapansa ja reaktionsa.
Tarvitaan myös harjoittelua ihan kuin kuntosalilla tai vaikka soittamaan opettelussa, jos jotakin on tehnyt kauan tai reaktiot ovat olleet kauan, syyt ovat syvällä. Mikään ei muutu sormia näpsäyttämällä tai kerran huomaamisella, oivalluksella tai sillä, että joku toinen asiasta huomauttaa tai otetaan hoitoa passiivisesti vastaan. Kerta toisensa jälkeen huomattuaan omia haitallisia tapojaan tai reaktiomallejaan, kuitenkaan syyllistämättä itseään, muutos on mahdollista ja se tapahtuu vähitellen väistämättä, kun tietoisesti alkaa toimimaan toisin kuin ennen.
Vaikka matkalla kompastelee, silti sitkeästi jatkaa harjoittelua uuden paremman elämän saavuttamiseksi.